83 tonttia, 1545 hakijaa13.02.2013 Tarkalleen 83:n espoolaisperheen unelma toteutui 12.2.2013, kun postilaatikosta kolahti Espoon kaupungin tonttiyksikön kirje tonttiarvonnan tuloksista. Samalla noin 1400:ssa espoolaisperheessä petyttiin pahasti - jälleen kerran – kaupungin tonttitarjonnan määrään. 1545 hakijaa ja 83 tonttia tarkoittaa sitä, että Suomessa on huomattavasti helpompaa päästä oikikseen tai lääkikseen kuin saada tontti Espoon kaupungilta. Sama trendi on jatkunut jo pidempään. Mitähän näissä 1400:ssa (+ aikaisempien vuosien pettyneet hakijat päälle) tonttia etsivässä espoolaisperheessä mahdetaan ajatella tonttiarvonnan jälkeen? Yksityisten markkinoiden tarjonta on tutkittu ja havaittu erittäin niukaksi ja kalliiksi - kun pitäisi sen tontin lisäksi saada vielä se talokin perheelle pystyyn ja laskut maksuun. Monessa espoolaisperheessä otetaankin puhelin kauniiseen käteen ja soitetaan Kirkkonummen ja Vihdin kuntien suuntaan. Kirkkonummella ja Vihdissä on kuntien tonttiyksiköiden mukaan molemmissa kevään aikana vapaana kymmeniä tonttia kenen tahansa ostettavaksi saman tien. Tonttiyksiköistä kerrotaan myös suoraan, että Espoon tonttitarjonnan mitättömyys on juuri se syy, miksi Kirkkonummi ja Vihti pitävät tonttitarjontaansa jatkuvasti yllä – ja kauppa käy. Jos tontteja kerran löytyy Espoon läheltä mm. Kirkkonummelta ja Vihdistä, mitä merkitystä Espoon riittämättömällä tonttitarjonnalle sitten oikeastaan on? Ensimmäinen merkitys on taloudellinen: Espoosta muuttaa pois enemmän veroja maksavia kuin Espooseen muuttaa sisään. Espoon nykyinen ja tuleva muuttovoitto perustuu lähinnä maahanmuuttoon. Espoo siis rakentaa yhä kalliimmat palvelunsa ja infransa ohenevalle veropohjalle. Jo nykyisellään suurin osa kaupungin investoinneista katetaan muulla kuin tulorahoituksella – näin ei luonnollisestikaan voi jatkua ikuisesti. Toinen merkitys on liikenteellinen: työpaikat säilyvät pääkaupunkiseudulla, mutta kodit siirtyvät kehyskuntiin kasvattaen ajomatkoja ja liikennemääriä. Lienee selvää, että kestävän kehityksen näkökulmasta kaikkein järkevintä olisi luoda nimenomaan työpaikkojen ja kotien läheisyyteen perustuvia maankäyttöratkaisuja. Metro ja muut raideratkaisut ovat tärkeitä, mutta ne eivät tulevaisuudessakin tule täysin korvaamaan yksityisautoilun kasvavia liikennemääriä. Kolmas merkitys on sosiaalinen: kaupunki menettää enemmän tilaa tarvitsevia lapsiperheitä ja juuri niitä vanhempia, jotka pitävät urheiluseurat pyörimässä, talkoot toiminnassa ja soittelevat kaupungille leikkipuistojen ja -kenttien kunnon perään. Kaupunki taas saa uusia suhteellisesti pienemmän tilantarpeen tiivistyviä lähiöitä ja kerrostaloalueita. Samalla sosiaaliset haasteet tuppaavat kasvamaan. Riittämättömän tonttitarjonnan ja sen seurausten merkitys kaupungille on siis tavallaan sama kuin happi sukeltajalle – jossain vaiheessa tulee varmasti kiire pintaan. Samasta taloudellisesta, liikenteellisestä ja sosiaalisesta kehityksestä ollaan oltu huolissaan Helsingissä jo pidempään. Ero Espoon ja Helsingin välillä kuitenkin on se, että Espoosta on pelkästään kaavoittamatonta aluetta lähes yhden Helsingin verran (Sipoineen kaikkineen). Tilanpuutteeseen on siis turha vedota. On kysyttävä, minkälaisen metron myötä muuttuvan Espoon haluamme 10-20 vuoden kuluttua? Jos ja kun yhtenä päämääränä on edelleen espoolainen unelma viihtyisästä kaupungin ja kaupunkikylän parhaat puolet yhdistävästä kasvu- ja elinympäristöstä, tulee sen jo tällä valtuustokaudella näkyä myös radikaalina lisäyksenä kaupungin tonttitarjontaan. |